kimalteita öiseen kuuraan.
Vienon tuulen henkäys saa
kylmät väreet iholleni.
Jäätyneet lammikot tuijottavat silmin valkoisin.
Jäykät oksat hamuavat
minua otteeseensa.
Pimeä äänettömyys lupaa
olla minulle hellä.
Kimaltava kuura kuiskailee taruja särkyneen sydämen.
Kylmä, kuihtunut ruumiini seisoo
hiljaa keskellä varjojen.
Lasittunut, eloton katseeni heijastaa
maassa lepäävän kuuran.
Äänetön avunhuuto kaikuu läpi menneiden vuosien.
Kalpea, kohmeinen käteni kurkottaa
vaitonaisiin päiviin tuleviin.
Unohdetut, itkuiset kasvoni painautuu
hellästi hyväillen kuuraan.
Lapsi pienoinen kaivautuu iäti syvemmälle synkkyyteen.
(kellonajan huomioon ottaen en ihmettele jos tää teksti ei toimi)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti