Just näin..

En saanu yllättäen nukuttuu viime yönä. Pari tuntii kerkesin torkahtaa kunnes puhelin soi ja poliisitäti soittaa että mun kissa jäi keskiviikkona auton alle tossa ihan vähän matkan päässä. Joku toinen poliisi oli tänään nähny mun ilmoituksen tuolla puistotien puussa ja siitä ne sit älys soittaa..
Joku mies oli törmänny Missiin siis tossa puistotiellä ja soittanu poliisille. Poliisitäti oli tullu paikalle ja Missi oli ollu vielä elossa, mourunnut vaan hirveesti ja raahannu ittensä tieltä nurmikolle. Ne sit vei Missin päivystävälle eläinlääkärille, koska tää poliisi oli eläinrakas ja halus varmistaa et voiko sitä vielä pelastaa. Lääkärissä Missillä oli sit silmät kuulema pyöriny puolelta toiselle niin et lekuri sano heti että sillä on vakava vamma päässä ja se sit piti lopettaa siihen.
Se poliisi oli tosi ystävällinen, sano että oli kaunis kissa ja kysy sen nimee ja kaikkee..

Mä oon itkeny koko päivän.. Siitähän mä olin ihan satavarma ettei Missiä elossa enää löydy ja olin vähän niinku yrittäny hyväksyy sitä. Mut tuo tapa millä se lähti :'( Oon vaa miettinu et oliko se just tulossa kotiin vai jäikö se heti auton alle kun lähti tästä. Miten kauheen peloissaan se onkaan ollu.. Muutenkin kun oli niin arka.. Ja sitä oon itkeny etten ollu Missin vierellä kun se piti lopettaa.. Sitä on varmasti pelottanu ihan äärettömästi enkä mä ollu paikalla.. Ja mä vaan syytän itteeni kokoajan kaikesta.. Jos mä olisin antanu kissoille iltapalan ennenku Missi kerkes lähtee ulos, näin ei ois käyny.. Jos vaan olisin laittanu ikkunan kiinni.. Jos olisin edes laittanut Missille tuon sen kaulapannan, niin ne olis heti tienny soittaa mulle ja olisin päässyt Missukan mukaan viimeiselle matkalle.. :(
Ja miten paska tuuri voi ihmisellä oikeesti olla.. Ei kerenny kuluu ees vuotta siitä kun mun edellinen, maailman rakkain kissa kuoli.. Ja sekin sattu keskiviikkona, niinku tuo Missin juttu.. Ja kello oli jotain kymmenen ku se Missin onnettomuus sattu, siihen aikaan tuolla tiellä kulkee ehkä yks auto tunnissa hyvällä säkällä, miten Missi höperö on onnistunu juoksemaan sen eteen.. Mä en vaan voi käsittää miks mulle aina tapahtuu kaikkee tällasta kauheeta.. Mä en vaan saa pois päästä niitä mielikuvia mitä mun mieli maalaa Missin viimesistä hetkistä.. Siitä kun se on peloissaan ja loukkaantuneena ulissut tuossa ihan parinsadan metrin päässä.. Ja miten se on pelännyt siinä auton kyydissä vieraiden ihmisten kanssa ja se sen silmien pyörittely siellä lääkärissä.. Nään kokoajan silmissäni mielikuvia siitä.. Nyt on vaan niin helvetin paha taas olla etten mä kestä...