Hiljaisuus...

Täällä on ollut aikas hiljaista jo jonkun aikaa.. Syynä se, että aluksi ei ollut aikaa kirjoitella, ja toisena syynä nyt, että on ollut niin vaikeaa...

Paljon on tapahtunut... Me erottiin Erkin kanssa 8.7.... Sen jälkeen on ollut tosi vaikeeta... Mä yritin itsemurhaa... En oo tainnu mainitakkaan siitä edellisestä kerrasta... Mulla on ollut vaikeuksia saada toi mun nykyisen lääkityksen toimivuus pysymään... Ja ennenkun mulla tuplattiin toi annostus toukokuussa niin sillon yritin lähtee tästä maailmasta totaalisen sekoamisen jälkeen... Se tapahtu sillon, kun Erkki päätti ettei haluu seurustella mun kaa.. En muista kerroinko siitä miten paljon... Mut mä hajosin niin pahasti, etten oo koskaan hajonnu ja lopulta heräsin sairaalasta... No, se ei ollu mitään vakavaa... 

Sen jälkeen mulla on tullut pari sellasta kohtausta... Mä oon hajottanu mun huonekaluja ja tavaroita ihan urakalla, pahoinpidellyt itseäni (jos sen nyt niin voi sanoa) Eli hajottanut nyrkkini, hakannut jalkani kepillä pahasti mustelmille, hakannut päätäni seinään, repinyt hiuksia päästä ja muuta aivan sairasta.. Näin jälkeenpäin kun ajattelee, niin mähän oon ollu ihan sekasin niiden kohtausten aikana.. Oon vaan riehunu ja nauranu paskasesti ja jutellu itekseni... Ja se tuntuu siltä kun se olis joku muu... Enhän mä tee mitään tollasta... O.o 

Noh, kaikkee hyvääkin on tapahtunut... Tässä on niin iso aukko tässä blogissa et menis varmaan koko yö kirjoitellessa ja lataillessa kuvia... Mut jos mä tähän väliin laittelen jotain kuvia ja kertoilen niiden ohessa jotain shittiä... :)

 Palattiin siis Erkin kaa yhteen.. 

 Oon käyny bingoilemassa aika ahkerasti viime kertoja lukuunottamatta.. Koko porukka ei ees mahtunu tähän kuvaan... :P

 Bingoilun jälkeen ollaan jatkettu aina Rocksiin pelaa bilistä ja nauttimaan aikuisten limppareita :D

Sain Nellistä aika söpön kuvan :DD

 Elukat on ollu ihania, kisut tuli sänkyyn pelaa veispuukin pelejä miun kaa :D

 Titi päätti vallata koneen ku huudatin Apocalypticaa täysii...

 Ulkoilleet ovat joka päivä...

 Ja Titi on ollut ahkera saalistaja.. Tollanen löyty sängyn alta yks päivä -_-

 Osmo alkaa pikkuhiljaa tottua siihen et Nefertiti änkeytyy aina sen viereen.. :)

Ja Redi ottaa elämän rennosti :D :D

Ja mie oon yrittäny nauttia kesästä (niin kauan kun sitä kesti) Nythän on vaan satanut ja satanut ja satanut... :(

Noh, sit jos kirjottais välillä.... Eli palataan siihen kun Erkki jätti mut... Mä menin ihan sekasin... Se tapahtu sunnuntai yönä, ja maanantaina yritin ottaa asian rennosti... Erkki tuli hakee tavaransa, jotka mä olin pakannut muovikasseihin valmiiks, ja se toi mun onget veneeltä... (oltiin käyty soutelemassa ja ongella)

Tiistaina sit sekosin, tuli ihan järkyttävä kohtaus.... Mä hakkasin itteni pahempaan kuntoon kun ikinä aiemmin, mulla on vieläkin jalat mustelmilla ja viiltely jäljistä irtoaa ruvet... Vaikka onhan tästä jo yli viikko... Sen päivän vaan sekosin ja itkin ja sekosin ja itkin..... Muistikuvat on aika vähissä... Uhkailin itsemurhaa, lähetin siskolle jäähyväisviestin jne.. Mut se jäi sit vain aikeeksi, koska Erkki sanoi, että jos mä lupaan käydä nukkumaan ihan rauhassa, se lupaa että mä herään sen vierestä... Se ei todellakaan usein LUPAA mitään ja nyt se lupas.. Mä sit otin uninapit ja nukahdin sohvalle.. Heräsin aamuyöllä siihen kun Erkki soittaa ovikelloa (olin vaihtanut vara-avaimen paikkaa niin se ei päässyt sisälle) Avasin oven ja mentiin sänkyyn nukkuu ja mä luulin et kaikki korjaantuu nyt kun Erkki tuli...

Keskiviikkoaamuna (11.7.) kun herättiin, menin tavalliseen tapaan elukoiden kaa pihalle aamuröökille ja Erkki tuli istuu sinne mun kaa... Se ei sanonu mulle sanaakaan, ei koskettanut kertaakaan... Lähti vaan hakemaan autoa.. Erkki oli siis ollut juomassa edellisenä iltana... Kun erottiin, se jätti fillarinsa vielä vähäks aikaa tonne pyöräkatokseen.. No, sillon kun mä sekoilin, mä kävin hajottaa sen pyörän.. Erkin oli tarkotus lähtee vissii sillä fillarilla, mä menin sisällä käymään, ja sillä välin Erkki oli kadonnut... Laitoin viestiä perään et mikäs juttu tää nyt on kun tullaan yöks mut sit ei puhuta mulle tai mitää ja sit vaan kadotaan sanomatta sanaakaan.. Vastaukseks tuli vaan että oon sille rahaa velkaa siitä fillarista.. Yritin soittaa, ei vastaa, laittelin viestiä, ei vastaa... Lopulta laitoin viestiä että tänäänkö sit saan luvan tappaa itteni rauhassa, ettei se tuu kännipäissään sekaantuu.. Ei vastausta.. Noh... Siinä päivällä sit päätin et nyt tää loppuu tää elämä...
Lueskelin mun lääkkeiden pakkausselosteita ja yritin tosissani tällä kertaa onnistua kun edellinen kerta meni pieleen sillon toukokuussa....

En muista tarkkaan, mutta otin aluks pari ketipinoria et kävis nukuttaa.. Sit kun rupes tuntuu uniselta, huuhtelin kurkusta alas ehkä jonkun 70kpl grammasia panadoleja ja sen jälkeen pari kourallista, ehkä noin 50kpl ketipinoreita... Aattelin et niiden avulla nukun helposti pois... Joko ketipinorit pysäyttää mun sydämen, tai sit mä nukun pari vuorokautta et panadolit kerkee tuhoomaan mun maksan jne... En ollu ilmottanu tällä kertaa kenellekään... Ainoastaan Erkki ties et aion tappaa itteni...

Nukahdin sohvalle rauhassa odottaen kuolemaa tai vastaavaa, mutta kohtalo puuttui peliin ankaralla kädellä..

En ollut kerennyt nukkua varmaan edes tuntia, kun mutsi paukkaa sisään vara-avaimella..

Mikä tästä tekee tosi outoa on se, et mutsi on 2,5v aikana vieraillut mun luona muistaakseni kolme kertaa ja se on aina ilmottanut etukäteen tarkasti... Tällä kertaa se ei ollut ilmoittanut millään tapaa tulostaan...
Äiti löyti mut sohvalta ja muistan mumisseeni et haluun vaan nukkuu... Sit äiti huomas mun lääkelautasen johon oli jääny joitain tabletteja.. Muistan hämärästi kuulleeni kun se soitti hätänumeroon ja selitti että oon ottanu lääkkeitä jne... Seuraava muistikuva on kun ambulanssimiehet tulevat herättelemään ja muistan vain sen kun toinen niistä astu mun varpaille ja mä nauroin ja vittuilin sille, et on siinäkin ensihoitaja ku pahoinpitelee potilasta heti kättelyssä.. Sit muistan kun miehet raahas mut ambulanssiin ja huusin mutsille et tarviin mun puhelimen ja housut ja laukun...

Sit muistankin vaan miten ensiavussa oli joku tosi kyrpiintyny ämmä ja vittuilin sille sen asenteesta, en muista mitä mulle tehtiin, varmaan vaihdettiin sairaalan kuteet ja yrittivät juottaa ekaa annosta hiililiuosta.. Sanoin etten pysty nielee tätä ja valitsin mieluummin sen keinon, et ne tunki mulle letkun mahalaukkuun ja kaato liuokset sinne...
Seuraavat muistikuvat on siitä kun heräilen teho-osastolta kun äiti tuli käymään vähän sen jälkeen kun jouduin sinne...
Hataria muistikuvia on siitä kun tehon hoitsut herätteli välillä juomaan sitä litkua ja mä valitsin kerran tai kaks vielä sen letku vaihtoehdon kun en saanut juotua sitä litkua ku olin niin sekasin ja uninen.. Ei se letku paha homma ollut kun mä olin puoli unessa koko sen homman ajan.. Muistan vaan miten yhessä vaiheessa ne ei meinannu saada sitä letkua kunnolla mun mahalaukkuun ja ronkkivat siinä vähän aikaa ja sit mä oksensin sen letkun kautta sitä hiililiuosta pitkin poskia xD

Torstai päivänä en muista tapahtuneen muuta kun et tällä kertaa yritin ja onnistuin juomaan sitä liuosta aina unien välissä... Sit illemmalla heräsin siihen kun sisko ja sen kaveri tuli käymään Joensuusta... Aluks mua itketti ihan sikana ja taisinkin siskon olkapäätä vasten vähän itkeä jos oikein muistan.. Loppujen lopuks vierailu oli kuitenkin hauska, sisko ja se kaveri osas piristää ja leikittiin vähän mun monitoreilla ja niillä laitteilla :D Siinä vaiheessa olin jo nukkunu vissiin tarpeeks kun en meinannut saada yöllä unta.. Kattelin telkkaria kunnes nukahdin...

Joskus aamuyöllä perjantaina heräsin siihen kun teholle tuotiin joku uus potilas, vanhempi mies, joka oli ollu jossai veneonnettomuudessa.. Muistikuvat vieläkin aika hatarat.. Hoitajat tulivat verikokeita ottamaan ja kyselivät söisinkö jotain... Mä olin syönyt viimeksi muistaakseni edellisenä perjantaina kunnolla, lauantaina muistaakseni vaan yhden leivän tai jotai, mut periaatteessa lauantaista asti olin ollu syömättä, eikä ruoka tosiaankaan vieläkään maistunut vaikka oli mennyt jo su-pe....
Nyt siinä perjantaina sit odottelin kun kuulin että pääsen teholta pois tavalliselle osastolle jos lääkäri antaa luvan... Joskus puolenpäivän aikaan muistaakseni mut siirrettiin pyörätuolilla toiselle osastolle.. Olin vieläkin tosi pöhnässä mut ihan tajuissani kuitenkin.. Ja hengissä...

Perjantai päivä osastolla menikin sit siinä kun istuin ikkunalaudalla ja kattelin ulos masentuneena.. Halusin kotiin.. Pois sairaalasta... Mulla oli kauhea huoli elukoista, mut niitä oli sit kaveri hoitanut, mut silti halusin vaan kotiin eläinten luo... Kun sit otin ensi askelia pariin päivään, menin kyselee hoitsulta et millon mie pääsen kotiin... Sanoivat että pitää vielä ottaa verikokeita, kattoo et ne maksa-arvot on kunnossa, ja lääkärin pitää sit ne kattoo ja blaa blaa, mut luultavasti huomenna tai sunnuntaina... Pakottauduin nakertamaan vähän sairaalan pahaa ruokaa, et ne näkis et oon ihan ok palaamaan kotiin... Koko päivän odotin et kaveri tois mulle kotonta tavaroita.. Halusin suihkuun ja läppärin ja TUPAKKAA!!!
No, kaverilla kesti niin päätin sit riskillä kysellä Kimiltä oisko se Savonlinnassa... No olihan se ja se käytti mua kotona... Sanoin hoitsulle et meen röökille mut karkasin sit kotona käymää nopeeta.. Nappasin vaatteita ja hygieniatarvikkeita ja läppärin matkaan, annoin kissoille ruokaa ja ihmettelin missä Redi on ku ei ollu kotona... Palasin sit sairaalalle kamojen kaa ja siinä sit facebookissa tuli riitaa mutsin ja tän kaverin kaa oli hoitanut Rediä... Tää kaveri otti nokkiinsa ihan tyhjästä ja palautti Redin kotiin.. No mullahan iski helvetinmoinen itku hätä et kuka sitä nyt hoitaa sen perjantai-illan ja lauantaiaamun ennenku pääsen ite kotiin... Kimi onneks suostu hoitaa sen..

Mutsi soitteli kokoajan sairaalalle ja oli ilmeisesti ehkä vihjaissut et olin kotona käyny ku yhes vaihees hoitsu tuli juttelee ja vähän niinku ohimennen kysy et olinko käyny jossain kotona.. No mähän en tiedettävästi valehtele ikinä ja totesin että kävin joo nopeesti hakee tavarat kun niitä kukaan ei mulle tuonut.. Vähän sain nuhteita siitä mut ei sen kummempaa, tulinhan mä takasi sairaalaan :D Sinä iltana sain luvan ottaa omat lääkkeeni, olin ollu siis pari päivää ilman mun tavallisia lääkityksiä ja mua palelti kokoajan varmaan kilpirauhasen takia ja olin ihan yli-itkuinen ja muuta kun en ollut lääkkeitä saanut... Se ilta menikin sit siinä facebookkaillessa... Sain unilääkkeet ja nukahdin katellessa Game of thronesia.. Just kun olin saanut unen päästä kiinni niin huoneeseen tulee nainen joka esittelee itsensä yöhoitajaksi ja kysyi sit siinä että olin kotona käyny ja mitä olin sieltä tuonu... Unisena sit luettelin että shamppoon, hammasharjan, läppärin, pyyhkeen, housut, hupparin yms yms.. No, tää hoitaja oli ilmeisesti saanut tehtäväkseen tutkia kaikki mun tavarat... Siinä se sit kaikki valot päällä tonki jokaisen mun kassin ja tavaran läpi etsiessään en tiedä mitä...

Siinä vaiheessa unilääkkeet vaikutti vielä sen verran et olisin saanut uudestaan unta, mut ei mee ku pari minuuttia niin mies lääkäri saapuu huoneeseen ja laittaa taas kaikki valot päälle ja tulee multa kyselee et miten voin, vastasin että kylhä tuo vituttaa ku ette anna nukkuu.. Sit se vaan jatko kyselemistä et onko mulla itsetuhosia ajatuksia vielä ja et kuulenko mä jotain ääniä tai näänkö jotain harhoja O.o ??
Naureskellen vastasin että en todellakaan :D Sit se viimesenä kysy että ei mulla siis oo mitään aikomuksia tehä itelleni mitään siellä sairaalassa? Nauraen vastasin taas että ei TOD!
Siinäpä ei sit saanu enää nukuttuu ja jatkoin sarjan kattomista pitkälle yöhön.. Se hoitaja kävi kysyy jossai vaiheessa et vieläkö valvon ja vittuilin takas et no helvetti ku herätitte ettekä anna potilaan nukkuu ja unilääkkeet ei enää vaikuta ni mitäs muuta tässä voi tehä ku valvoo.. Hiljasena hoitsu lähti pois..
Siinä sit valvoessani mietin et mikähän tuo juttu nyt oli... Ja sit sen keksin.. Olin veispuukkiin toki laittanu jotai tosi masentuneita kommentteja ku vitutti ja masenti olla sairaalassa...
Äiti... Mutsi oli tietysti heti soitellu sinne ja selittäny mitä olin veispuukissa kirjotellu...
HUHHUH!!! Sinä hetkenä päätin et mutsi ei enää saa mitään mun tietoja sairaalasta jos joskus tulee vielä jotain..

Lauantai aamuna sit hoidin asian ja vaihdoin siskon lähiomaiseks ja monesti sanoin että mutsi poistetaan sieltä listalta, se ei saa enää sekaantuu mun sairaalareissuihin kun pahentaa vaan kaikkee... Jostain aikaa päivällä ennenku lääkäri tuli paikalle tarkistaa mun verikokeet, sain kutsun mennä juttelee parin miehen kaa... No ne oli akuuttityöryhmän ukkeleita ja ne haastatteli mua ihan kutkulleen, että mikä olo jne ja että käytänkö alkoholia tai huumeita, jostain syystä ne oli saanu sellasen määräyksen että mulle pitäs ehdottaa A-klinikalla käyntiä O.o WHAT!!?? Jotai ne siinä sit kyseli ja juteltii mun jatkohoitosuunnitelmista...

No sit lääkäri olikin tarkistanu mun maksa-arvot ja kaikki oli kunnossa, mä pääsisin kotiin! Mut sitä ennen mut kutsuttiin juttelee päivystävän psykiatrin kanssa.. Ja sen kaa piti sit jutella vielä vähän lisää mun olosta ja elämäntilanteesta ja jatkohoidosta... BLAAAAAAH!!!
Ilmottelin Kimille et mä saan lähtee kotiin heti kun se psykiatri tuo mulle ajanvarauslapun sen vastaanotolle...
No Kimi tuli sit hakee miut ja käytti kaupassa ja oli tosi ihana ystävä :)))) Se oli hölömö tiskannukkii mun luona vissii sillo sunnuntai aamuna :D :D

MÄ OLIN KOTONA!!
Wau, en muista millon viimeks ois ollu niin hyvä olo palata kotiin!!! :)
Se sunnuntai ilta meni vielä vähän masennellessa Erkin takia.. Olin laitellu joka päivä sille sairaalasta tekstaria mut se ei ollu vastannu yhteenkään...Illalla sit laitoin sille taas viestin et vastais jotain, vastais vaikka että jätä hullu ämmä mut rauhaan, ihan mitä tahansa...
No Erkki sit vastas et jätä hullu ämmä mut rauhaan...
Sillon kun Erkki tuli hakee tavaransa kun erottiin, mä jätin sille hupparin taskuun paperin mihin olin kirjottanu kaikkia ajatuksiani jotenki runollisessa muodossa...
(sillon tiistaina ku make tuli yöks, se sano et löyti mun runon ja et se pisti vähän miettimään...)
Oletettavasti viimeisenä viestinä Erkille vastasin sit et ok, jätän sut rauhaan mut viimesenä haluun sanoo et kaikki se mitä siinä lapussa lukee pitää yhä paikkansa, ja me Redin kanssa tullaan vielä pitkään odottaa et se tulis takasi.. Erkki vastas että se ei ole tulossa takasi! Ja jotai muuta...
No siitä sytty sit Erkillä tunteet ja se haukku mut ihan pystyyn, ja mä sanoin sille kaikkee, et miehen sydämessä asuu kaksi sutta, viha ja rakkaus, sä ruokit vaan sitä vihaa, toivottavasti osaat joskus ruokkia sitä rakkauttakin niin et olis noin vihainen ja katkeroitunut.. Sit sain vaan lisää haukkuja ja vastasin et mä tiedän kyllä mitä se meinaa, se yrittää muuttaa kaikki tunteensa mua kohtaan vihaks et sen olis helpompi päästä musta yli.. Se vastas taas kaikkee shittii ja huutomerkein sanoi että se välitti musta ennen tosi paljon mut nyt se vihaa mua.. Jotain siinä vielä yritin rauhotella ja sit se sanoo et ei se mua vihaa, vaan jopa ehkä rakastaa vieläkin... No... Sit keskustelu muuttu rauhallisemmaks ja mä sanoin että toivon että me vielä nähtäis viimeisen kerran.. Erkki sit sano et nähdään heti huomenna, sillä jos mä rupeen tapailee muita miehiä sillä välin kun se jää taas miettimään niin sit se ei voi ajatella olevansa enää mitään mun kanssa.. Tai jotai sinne päi.. Mä sit nukahdin pitkästä aikaa hyvillä mielin, odottaen et nään Maken seuraavana päivänä, eli maanantaina....

Aamulla kun heräilin, katoin et puhelimeen oli tullu viesti... Erkki lähetti, et se oli valvonu koko yön ja miettiny, ja se ei enää halua nähdä mua... Vittu et mä hajosin taas... Itkin varmaan puol päivää ja yritin jutella Erkin kaa mut sen viimenen viesti oli et mä en oo sellainen ihminen ketä se etsii... Sen jälkeen se ei vastannu enää mihinkään.... Taas.. Taas mä olin niin hajalla.... Illemmalla sit sain oloni rauhottuu ja päätin keskittää ajatukseni geokätköilyyn... Sain uuden harrastuksen, jos sitä siksi voi kutsua :D Kävin Redin kanssa muutamalla lenkillä ettii kätköjä ja pari löytyikin... :)

Jossain vaiheessa iltaa Erkki laitto viestin "vittu et on paha olla" Mä vastasin kylmästi et sinäpä sen sanoit... Myöhemmin sit laitoin sille et kunpa se vaan suostuis tapaamaan mut vielä kerran ja nyt se vastas kunnolla, et se taitais olla ihan hyvä ratkaisu molempien kannalta... Sovittiin sit et nähdään seuraavana päivänä eli tiistaina.. Nyt kävin oikeesti hyvillä mielin nukkuu ku tiesin et nyt se ukko ei muuta enää mieltään..

Tiistaina sit pööpöilin jotai ja odotin et nähdään Erkin kaa.. Nähtiin joskus kai viiden aikoihin Häppärissä... Mä selittelin siinä et tää on mulle tosi tärkeetä et nähdään vielä, koska kun me erottiin puhelimen välityksellä ja kaikki meni niiiiiiin vituiks, ni on ihan hyvä jutella ihan rauhassa ja puhdistaa ilmaa ja erota vähän niinku hyvissä merkeissä... Erkki oli tosi hiljanen... Mä sit vaan selittelin sitä mistä olin aiemminkin sanonu, eli siitä et mua harmittaa ihan sikana kun me ei keretty meidän suhteessa niin pitkälle et olisin voinu näyttää miten hyvä voin olla, me kerettiin vasta tutustuu toisiimme paremmin ja jotai..Erkki luovutti liian aikasin, ennenku me kerettiin edes kunnolla alkaa... Sit selvittelin sitä et miks en oo sellanen mitä se ettii, koska sillon ensi treffeilläkin kun juteltiin vähän syvällisemmin kaikista asioista, niin selvis et mä voisin olla just sellanen mitä Erkki on ettiny... Se sit sano et sen suurin huoli oli kai se et saanko mä ikinä itteeni "terveeks" kun oli ollu vähän riitoja mun impulsiivisen käyttäytymisen takia kun noiden lääkkeiden teho ei taas auta kunnolla...
Pitkään siinä juteltiin... Tai ei me paljon juteltu... Sit Erkki vaan tarttu mun käsiin ja multa pääs pien itku...
Istuttiin pöydän eri puolilla kädet käsissämme pitkään hiljaa...Kunnes Erkki sit sano ettei se haluu menettää mua... Sit multa meinas päästä isompi itku... Se tuli mun viereen istumaan ja mä painauduin Erkin rintaa vasten ja Erkki halas mua ja me oltiin taas ihan hiljaa syleillen...

Lähdettiin ulos baarista ja mentiin katoksen alle suojaan sateelta kun mä poltin röökin... Kumpikaan ei puhunu oikei mitää.. Vihdoinkin mä olin sanaton.. Siinä sit sateensuojassa syleiltiin tosi pitkään ja kiihkeästi ja pussattiin... Mä sanoin et mä lähden nyt himaan ja et Erkki ilmottaa sit kun haluu nähdä... Se nyökkäs ja tuijotettiin toisiamme pitkään ennenkuin käännyin pois...

Mulla oli niin haikea ja vapautunut olo ettei sitä voi selittää... Mä olin Erkille tehny selväks et mä haluan elämältä vain hänet... Ja nyt kaiken paskan jälkeen, se saattaa onnistua....

No, nyt on keskiviikko yö, tai oikeestaan torstai aamu, kun kello on vierähtänyt jo puol seittemään... Eilis iltana Erkki tuli vielä nopeesti käväsee.. Redi näki Erkin pitkästä aikaa ja voi vittu en oo ikinä nähny onnellisempaa koiraa... Mä olin Erkille sanonu et se särki mun sydämen lisäks myös Redin sydämen, sillä tuo koira kiinty Erkkiin ihan tolkuttomasti ja kun Erkkiä ei sillon su-ke välillä näkynyt, Redi oli tosi outo, vähän sellanen masentuneen oloinen ja se kävi välillä ikkunalla kuuntelemassa joko se Erkin auto sieltä tulis... Redi ei suostunu ees leikkii mun kaa vaikka miten yritin... Noh, nyt se näki taas Erkin, ei sitä voi sanoin kuvailla miten tuo koira sekos.. Erkki pitkään sitä tervehti ja rapsutteli eteisessä ja kun Erkki tuli sohvalle istuu Redi juos heti perässä ja änkes puoliks sen syliin ja yritti kokoajan nuolla naamaa ja vaikka mitä.. Ei se suostunu lähtee pois siitä, me sit istuttiin tässä sohvalla kolmestaan, Erkillä oli mie toisessa kainalossa ja Redi toisessa :D
Taaskaan me ei muistaakseni juteltu mitään.. Istuttiin vaan ja syleiltiin, mä istuin sen sylissä ja me vaan nautittiin toisistamme hiljaa....Sit Erkin piti lähtee..

Tänään se tuli illemmalla taas käymään ja taas vaan hiljaa syleiltiin... Sit Erkki sano et sitä käy panettaa ihan liikaa ja se lähti salille :P
Salin jälkeen se tuli takas, ja me jatkettiin hiljaista syleilyä ja suutelua...
Erkki sit kävi avaa mun housuja ja jossain vaiheessa sit kun se riisu ne multa, ihan kun siltä ois aivoissa painettu on/off nappula off tilaan... Mä yritin jatkaa siitä mihin jäätiin mut Erkki ei reagoinut enää samalla tavalla... En tiedä mistä se johtui.. Ehkä siitä kun se näki mun viiltelyjäljet jalassa tai jotain... No, sain sit sen kuitenkin suostuteltuu sänkyyn ja oltiin jo alasti, mut Erkki ei vaan halunnut enää ja mä lopetin yrittämisen...
Mä sit kysyin siltä et mikä sille tuli.. Kun eka se riisuu multa housuja ja sit muuttuu passiiviseks.. Erkki oli pitkään hiljaa ja mä odotin.. Viimein se vastas että ei tiedä mikä tuli... O.o
Mä sit kysyin et jääkö se yöks kun kello oli jo yks ja molempien nukkumaan meno aika oli jo aikaa sitte menny.. Vastaus oli että kai mie ajelen kotia... Pihalla vielä kysyin että mikset jää.. Vastaus oli syvä huokaus, katse kaukaisuuteen ja "en tiiä".... No, se sano et se tulee huomen (tänä) iltana taas käymään...
Mä sille perään laitoin viestin että koko ukko on muuttunut kyllä yhdeksi mysteeriksi.. Tuo äskeinen juttu, yhtäkkiä vaan muuttu ihan päinvastaiseks, ja sit kun se on ollut niin hiljainen ja mä en tiedä mikä, mut joku sen katseessa on muuttunut... Se ei vastannut mitään....

Mä oon tässä valvonut siitä asti ja miettinyt.. Pelkään sitä et nyt se muuttaa taas mielensä eikä haluakaan jatkaa enää.... Mä vaan pelkään kokoajan et se häviää taas kun se ei oo ollu oma ittensä... Varsinkin tuo äskeinen non-seksikohtaus oli aika hälyttävä merkki.... En tiedä... Tuo on niin erilainen kun kukaan toinen mies kenet oon tavannut ja se on nyt ihan mysteeri mulle... Kai sillä on vielä jotain miettimistä tän asian kanssa, painimista oman mielensä kanssa.... Ja mä vaan pelkään.... :(((

Mulla ois tänään yhdeltä aika sille mun psykiatrille... Sekin on tainnut jäädä mainitsematta, vai sanoinkohan edellisessä videossa, et psykologin mukaan mulla on rajatilapersoonallisuus, minkä jo entuudestaan tiesinkin mut oon vaan oottanu sitä lääkärin virallista lausuntoo ja tapaamista et saadaaan oikee hoito tähän... No tänään on vissiin se päivä... Toi mun itsemurhajuttu tais aikalailla nopeuttaa asiaa :D

Pitäs varmaan yrittää nukkua pari tuntia tässä.. Nyt kun tuli kirjoitettua näin HELVETIN pitkä postaus niin on aika vähän vierähtänyt.... Jos nappais yhen ketipinorin ja toivois ettei ois sit päivällä ihan helvetin väsynyt kun pitää sairaalalle lähtee....

Hyvää yötä siis ja hyvää huomenta kaikille muille... :)
Yritän nyt tosissaan palata tähän blogin päivittämiseen useemmin ja laitella taas kuvia ja videoita..

Terveisin: TODELLA ihmeen kaupalla hengissä oleva Tiuku..