tiistai 18. syyskuuta 2012

Se tunne...

Se tunne kun kaikki lopulta revitään irti ja heitetään tuulen mukana katoamaan ikuisuuteen
Viimeisetkin rippeet ihmisyydestä riistetään ja revitään irti

Seison hulluuden partaalla ja pelkään tuulen työntävän minut takaisin elämään
Haluan viimeinkin antautua ja unohtaa, olla tuntematta enää

Elämä nostettiin lämpimään syliin joka petollisuudellaan särki kaiken
Pudotti korkealta hauraan elämäni kaikkine unelmineen tuhansiksi sirpaleiksi

Ja nyt... Ajatuksissani pelkkää murhaa

Korvissa pelkkä tyhjyyden kaiku jonka keskeltä kantautuu huuto
Sen sanoista voi erottaa pelkkää kuolemaa tihkuvia säikeitä

2 kommenttia:

  1. olen jo jonkin aikaa lueskellut blogia ja katsellut videoita..

    olet suloinen ja nätti tyttö jota elämä vaan potkii kupoliin täysin syyttä. pelottavia ajatuksia sulla, paljon jaksamista sinne!!

    ps. jos olisin lähellä niin rutistaisin kovaa, voimia!

    VastaaPoista