Aattelin sivistää vähän niitä, jotka eivät tiedä tästä rajatilapersoonallisuudesta
(tai niinkuin nykyisin sanotaan; epävakaa persoonallisuus)
Tästä häiriöstä on paljon tekstiä, mutta olen yrittänyt tiivistää sen tärkeimpiin osioihin, ja olen alleviivannut hyvin tärkeät kohdat, jotka kuuluvat vakavasti elämääni.
Tämä kaikkein kiistellyin persoonallisuushäiriö on parhaiten ymmärretty epäyhtenäisenä oireyhtymänä joka ilmenee omasta sisäisestä itsestä peräisin olevana tunteiden epävakautena ja hetken mielijohteesta tapahtuvana toimintana (käyttäytymisen kontrolloimattomuus) ja taipumuksena tajunnan sisällön ja havaintojen vääristymiseen jonka yhteydessä ihmissuhteet ovat pysyvästi epävakaita.
Rajatilapersoonallisuuden rakenne on vakaa pysyvä tila joka perustuu kolmeen kriteeriin: hajanaiseen identiteettiin, alkukantaisiin puolustusmekanismeihin jotka keskittyvät
hyvä-paha- tai musta-valkoinen asenteihin ilman välimuotoja.
Diagnostiset kriteerit Rajatilapersoonallisuushäiriölle:
Pysyvä käyttäytymismalli epävakaudesta ihmissuhteissa, käsityksessä itsestään,
ja mielialoistaan ja merkittävä impulsiivisuus alkaen varhaisaikuisuudessa
ja ilmenee useissa eri asiayhteyksissä,
joiden lisäksi vähintään viisi tai useampaa seuraavaa:
(1) hätääntyneet ponnistelut välttää todellinen tai kuviteltu hylkääminen.
(2) käyttäytymismalli epävakaita ja kiihkeitä ihmissuhteita joille on
luonteenomaista vaihtelu äärimmäisestä ihailusta vähättelyyn
(3) identiteetin häiriintyneisyys: merkittävästi ja pysyvästi epävakaa käsitys tai tunne itsestä
(4) impulsiivisuus vähintään kahdella alueella jotka ovat todennäköisesti itseä vahingoittavia (esim., tuhlaaminen, seksi, aineiden väärinkäyttö, piittaamaton ajaminen, ahmimishäiriö).
(5) toistuva itsemurhakäyttäytyminen, eleet, tai uhkaukset, tai itseään vahingoittava käyttäytyminen
(6) tunne-elämän epävakauden johdosta merkittävän herkästi reagoiva mieliala
(esim. voimakas jaksottainen dysforia, ärtyisyys, tai ahdistuneisuus kestäen tavallisesti muutaman tunnin ja vain harvoin pidempään kuin muutaman päivän)
(7) jatkuvat tyhjyyden tunteet
(8) epäasiallisen voimakas viha tai vaikeudet kontrolloida vihaa (esim. menettää usein malttinsa, jatkuva kiukku, toistuvat fyysiset tappelut)
(9) tilapäiset, stressiin liittyvät paranoidiset (=vainoharhaiset) ajatukset tai vakavat erilliset oireet
Rajatilapersoonallisuushäiriön alkusyy on monitekijäinen. Pitäisi ottaa huomioon monien eri altistavien epämääräisten tekijöiden lopullinen yhteisvaikutus, kuten neurobiologiset, varhaiskehitykselliset, ja sosiaaliset tekijät.
Useimmat teoriat olettavat että synnynnäisen biologisen haavoittuvuuden ja stressin (ahdistuneisuus, mielialojenen säätely) yhteisvaikutus sekä vanhempien mitätöivä kasvatus saattavat aiheuttaa tulevaisuudessa rajatilan psykopatologian.
On olemassa lisätodisteita siitä, että rajatilapotilaiden vanhemmilla on esiintyy paljon mielialahäiriöitä sekä rajatilatyyppistä käyttäytymistä, alkoholismia, antisosiaalista persoonallisuushäiriötä, sekä Ryhmä B:n persoonallisuushäiriöitä.
Andrulonis et al. on raportoinut että 38%:lla rajatilapotilaista on ollut merkittävä elimellinen myötävaikutus, kuten aikaisempi pään vamma, epilepsia, enkefaliitti (=aivotulehdus), tai lapsuusiässä ollut tunne-elämän puutoshäiriö.
Lapsuusiän traumojen rooli rajatilapersoonallisuushäiriöiden kehityksessä on tunnistettu ratkaisevaksi useissa tutkimuksissa.
Rajatilapotilailla on jatkuvasti epämiellyttävä olo. Heidän epävakaa mielialansa on sekoitus masennuksen tunnetta, vihaa, yksinäisyyttä ja tyhjyyttä. Impulsiivis-aggressiivinen käyttäytyminen on ydinominaisuus rajatilapersoonallisuushäiriössä.
Se ilmenee kliinisesti ristiriitaisina luonteenpiirteinä, minuuden käsityksen väliaikaisena katkonaisuutena, epäluotettavuutena, tyhjyyden tunteena, seksuaalisena dysforiana (=epämiellyttävä olo) sekä kohtuuttomana etnisenä ja moraalin epävarmuutena. Itsensä vahingoittamista tapahtuu usein, ilmeten toistuvana itsemurhakäyttäytymisenä tai itsensä viiltelynä, yhtä hyvin kuin alkoholin ja aineiden väärinkäyttönäkin.
Ihmissuhteet ovat epävakaita, kiihkeitä, vaativia, takertuvia, ja luonteenomaisesti vaihtelevia äärimmäisestä ihailusta mitätöintiin.
Rajatilapersoonallisuushäiriö on usein samanaikaisesti mielialahäiriöiden kanssa (masennus, dystymia (=lieväasteinen krooninen masennus) ja kaksoismasennus), ahdistuneisuushäiriöt, somatisaatiohäiriöt, traumaperäiset stressireaktiot, ja alkoholin väärinkäyttö.
Rajatilapotilailla on usein perusteellista kokemusta epäonnistumisista monilla tärkeillä elämänalueilla kuten opinnot, työ, parisuhteet ja avioliitto.
On raportoitu että 8 - 10% kaikista henkilöistä joilla on rajatilapersoonallisuushäiriö kuolevat itsemurhaan.
Hoidon pitäisi olla moniulotteista, jatkuvaa, tapahtua monin eri tavoin ja olla valikoivaa. Useimmiten pitäisi soveltaa sekä lääkehoitoa että psykoterapiaa.
Vieläkään ei ole olemassa kliinistä ennustetta potilaan historiassa siitä mikä lääke auttaisi.
Siinäpä siitä....
Ei mulla muuta..
onko saurautesi lääkärin toteama? kuinka sairautta alettiin hoitaa?
VastaaPoistaPsykologin ja psykiatrin toteamana miula on paniikki/ahdistushäiriö, unihäiriö sekä rajatilaersoonallisuus (pieni mahdollisuus bipolaarihäiriöön)
PoistaPaniikkihäiriötä, ahdistuneisuutta ja uniongelmia alettiin hoitaa lääkityksellä. Sitten kun tämä rajatila todettiin, ahdistus-lääkitystä pienennettiin ja sain paniikkihäiriölääkkeen tilalle toisen paniikkihäiriölääkkeen. Siinäpä se. Silloin tällöin käyn hoitajan janssa juttelemassa. Eli mitään hoitoa rajatilaan en saanut, en edes psykologikäyntejä. Sen takia miula on edelleen ihan sika vaikeeta tää jokapäiväinen elämä..
hmm, itse kyllä allekirjoitan n. 90% tämän tekstin oireista ja kuvailuista. mietinkin vain, että kuinka päädyit ensimmäisen kerran hoitoon/ tai kuinka tajusit itse / joku muu tajusi että joku on nyt pielessä? pelottiko ajatus että "mun nupissa on vikaa"
VastaaPoistahaluaisin kovasti elää normaalia elämää, mutten saa itseäni raahatuksi juttelemaan. jotenkin tuntuu että kuvittelen puolet vaikeuksistani, aiheutan ne itse ja kukaan ei uskoisi minua kuitenkaan.
Tajusin etten oo ihan "normaali" jo teini-iässä. Alitajunnassa vaan tiesin että miussa on jotain vikana ja se tunne on säilynyt läpi vuosien. Toissakesänä kun rupesin saamaan järkyttäviä paniikkikohtauksia ja hain niihin apua, mietin vain että pitäisikö nyt sit samalla pyytää pääsyä psykologin testeihin, et selviäis viimesellä mikä mulla on vai onko mikään. Siinäpä se. Miusta tuntuu että se hoitaja piti minuu ihan vainoharhaisena ja luulotautisena kun pyysin pääsyä niihin testeihin, ja siinä kestikin sitten oma aikansa ja oli oma pieni taistelunsa että niihin pääsin..
PoistaJa vaikka sinulla olisikin tämä samainen epävakaa persoonallisuus, voin sanoa sen ettet tule koskaan elämään ns. normaalia elämää.. Mie antaisin vaikka toisen käteni jos siihen pystyisin, muttakun tähän nuppivikaan ei ole parannuskeinoa.. Parhaimmassa tapauksessa kun lääkityksiä on popsinut ja terapiassa käynyt vuosia, vuosia, vuosia, oppii hyväksymään paremmin itsensä ja hallitsemaan näitä impulsiivisia tunteita joskus sit 20 vuoden päästä. Mut mulle ei annettu mahdollisuutta edes siihen....
PoistaTää kyl kieltämättä valaisi asiaa... Elinikäiset jutut on vaikeita nieltäviä, on omakohtaista kokemusta alkoholismista toipumisen kanssa. En kyl rupee mitään latteeta sanomaan tohon neuvoks, on nimittäin aika kinkkinen diagnoosi. Sopeutuminen se kait ois taikasana. Mut voimia anyways!
VastaaPoistaPS. Btw, ku tossa taannoin kävijämääristä kirjoittelit, ni linkkaa fb:hen aina ku teet uuden päivityksen. Sun kuulumisia on ihan kiva tsekata mut en mä tänne muuten muista ikinä eksyä.