Kaikki on turhaa, kaikki on vain harhaa

kaikki kännäilyt ja shoppailut

pelkkää pintaa ja kaksnaamasii hymyi

kaikki työt, mut tottakai nyt

yritän parhaani annan kaikkeni

kun joka suunnalta painostetaan

mut mistään et apua saa

tähän paskaan oloon tähän yksinäisyyteen

annan nyt olla nyt mä sen viimein teen

niin pitkään roikkunu oljenkorsissa

eikä kukaa ota mua tosissaa

vaik huudan sisältä, kuolen sisältä

ei mun elämän pitäny näyttää tältä

kaikki pelkkää sekasortoo, pahaa oloo

vitun noloo, huutaa tyhjille seinille, ketään ei kiinnosta

miten sä voit? mikä vaivaa?

on ne lauseet jotka on mulle yhtä kuin vainaa

ei ketää kenestä pitää kii, joka pitäis kii

pitäs mut täs päiväs, täs hetken ja huomiseen työntäs

yksin vaa itken yksin vaa huudan, pimeeseen hajoon

ties kuinka monta kertaa sen tehny jo oon

mut nyt loppu kaikki, nyt annan mennä

en enää jaksa, ei siivet kanna, ei ne enää lennä

kevyttä pintaliitoo, jos kaikki on onnellisii

ei mennä syvemmälle kaik tunteet pitää saada kurii

mä en oo feikki, mä sukellan syvällä

ei millään pahalla, mut ei millään hyvällä

siis haistakaa vittu, painukaa vittuun

kaikki te jotka luette, tiedätte, helvetti tiedätte ettei kaikki oo hyvin

mut mitään ei tapahu, kukaan ei soita, kukaa ei tuu mun syliin

tää oli vika kerta, ku itestäni kaiken annan

nyt kipeempi oon entisestä, kipeemmät arvet eilisestä

mä palaan takas mun pään sisään, sinne missä oon turvas

missä ei oo ketään, missä en tarvii mitään

missä elää se toinen minä, joka viimeks heräs teholt, sanat ei sano mitään

tunteet ei tunne mitään

jäljellä pelkkä lätäkkö jossa istun

nyt hiljaa omal lattial, itkeny tuntei, huutanu tuntei

tää sama tunne mun elämää on ohjannu

siitä asti kun muistan ekan kerran hajonneeni

joku paha sinne pääs, raosta jonka teki eka isku

sillo teininä ku ekan kerran itsaria itkin

sielt sieluni säröst joku meni, ja siel se pysyyy

en tiiä, ei tää voi mitenkää olla mun syy

mut nyt annan mennä, lasken irti

kaikki haaveet työstä ja rakkaudesta

ennenkaikkea omasta perheestä ja onnesta

heitän ne veke, ei ne näköjään oo tarkotettu mulle

annan sen pahan ottaa vallan joka alla piilee

en jaksa enää yrittää, en jaksa enää taistella

vaik miten koitin sen karkuun hätistellä

se siel on ja varmaan pysyy, ottaa taas vallan ja käy niinku viimeks

kaikille itken, kaikkille kerron

mut kukaan ei soita, kukaan ei nää

kun mä taas hajoon yksin pimeään

ja jos täs käy niinku viimeks, herään sairaalast

ni sit voi jo sanoo et mullon joku tarkotus, se eka oli sattumaa

mut kai viimein nyt se paha mut vittu nujertaa

ja kukaan ei silti auta vaik huutaisin lujempaa

se mut maahan polkee, päälle sylkee

ja mä annan olla, mä en enää tunne

täs märäs lätäkös istun ja ootan kun ne

ne synkät pilvet saapuu ja mielen valtaa

mulle viimesellä lopun antaa