Ajatuksia

Makaan hiljaa alla tähtitaivaan

Tuulen viiltäessä otsaani

Kuun hohtavassa valossa

Tuijotan taivaanrantaa jäätikön yllä

Kuinka kylmä

Kuinka hiljainen

On sydän ihmisen, kuin yö

On jäätynyt sieluni, himmennyt sydämeni

Tunnen yhteäisyyden maiseman kanssa

Ja toivon

Että voisin sulautua siihen

Vajoan kylmään yöhön

Sillä viimeinenkin lämpö sisälläni hiipuu

Pieni kipinä

Joka sammuu vähitellen kuun tuijottaessa minua

Miten saattaa

Miten pystyykään

Ihmisen sielu jäätymään ikuiseen routaan

Makaan hiljaa alla tähtitaivaan

Lumen kastellessa selkämykseni

Tähtien tuikkiessa minulle

Itken hiljaiset kyyneleet jäätymään poskilleni

Kuinka tyhjä

Kuinka yksinäinen

On sielu ihmisen, kuin avaruus