Fiiliksiä

Pahoittelen etten ole vieläkään fiksaillut blogin ulkoasua.. Koitan päästä vauhtiin..

Kirppari sivu on päivitetty kuitenkin.. :)

Vaihdoin tuossa äsken pari sanaa tuttavan kanssa, ja jäin tarkemmin miettimään..

Mä todellakin vetäydyn nykyisin enemmän omiin oloihini, enkä pidä juurikaan yhteyttä keneenkään.. 

En istu enää edes facebookissa :D

Ei oo kauaa kun vielä kaipasin tosi paljon seuraa, mutta pääasiassa jouduin "väkisin" olemaan yksin.. Kai mä oon sit jotenkin sisäisesti hyväksynyt sen että pitää elää tätä elämää yksin.. Mikä tuntuu ihan sairaan oudolta..

En ois koskaan kuvitellut että mä HALUAISIN olla näin paljon yksin.. 

Tuntuu ahdistavalta ajatella, että ihmisiä tulisi käymään..

Vasta muutama kuukausi sitten pillitin kun kukaan ei käy.. O.o

Jäin miettimään että missä vaiheessa jokin mun sisällä on muuttunut..

En tosiaan tiedä.. Muutos on tapahtunut niin pikkuhiljaa..

Ennen mä vietin suhteellisen paljon aikaa Sampan kanssa, mutta kun se lähti kesällä Kanadaan, eikä me pidetty vissiin mitään yhteyttä sinä aikana.. En edes tiennyt että hän on palannut Suomeen, vasta kun luin facebookista että hän on koulussa..

Vietinhän mä paljonkin kesällä aikaa eri kavereiden kanssa, mutta tietenkin meno hiljeni syksyä kohti.. Ihmeellistä tässä on se, ettei se ole ahdistanut mua yhtään, päinvastoin, 

oon ennemminkin työntänyt muita pois.. O.o

En haluu todellakaan palata entiseen, kuolettavaan ihmisten kaipuuseen, muttei tämäkään oo mulle tervettä..

Päivät kuluu lähinnä lemmikkien kanssa ollessa.. En hirveesti kato telkkaria saati oo koneella tai pelaa..

Tuntuu et päivät vaan vilisee ohi, enkä käsitä miten saan ne kulumaan.. 

Tuntuu et päivä on ohi ennenkun se on alkanutkaan..

Unirytmi on hieman normalisoitunut.. En enää nuku iltapäivään, vaan heräilen automaattisesti 

siinä 10-11aikaan sytyttämään Ramses P.A.n valot.. 

Yleensä kyl jatkan sit hetkeks unia ennenkun lähden Redin kaa lenkille..

Unilääkkeet otan puolenyön aikoihin ja nukahdan joskus kahden aikaan..

Oli tuossa jossain välissä aika paha vaihe unten suhteen.. Valvoin 4vrk kun mulle määrättiin melatoniini ketipinorin tilalle.. Suurinpiirtein viikon ajan melatoniini saattoi mut uneen, mut sitten se ei enää vaikuttanut mitenkään.. Valvoin ja valvoin.. Nostin annostustakin asteittain muttei auttanut.. 

Viidentenä yönä otin sit ketipinoria kun meni hermot valvomiseen.. 

Sen jälkeen olen pari kertaa kokeillut melatoniiniä ilman tuloksia ja siitä johtuen valvonut pari yötä..

Ketipinoria oon nyt ottanut säännöllisesti joka ilta..Pari yötä kokeilin ilman ja se meni sit valvomiseks.. :/

Toleranssit alkaa nousta liikaa ja pitäisi soittaa lääkärille että nostaa annostusta, mutta tuossa jokunen aika sitten, kun yritin tavoittaa psykiatriani lääkeasioiden tiimoilta, minulle sanottiin etten minä saa keskustella psykiatrini kanssa, vaan asiat pitää hoitaa psykan hoitajan kautta..!!?? Siis mitä vittua?

Mä en oo käynyt hoitsulla reiluun kuukauteen kun en nää siinä mitään järkee ja viimesellä meni hermot.

En oo sit sen jälkeen koittanutkaan soitella mihinkään kun ei nää asiat vittu ikinä hoidu niinku pitäs ja mulla on menny hermot lopullisesti ja oon vähän niinku luovuttanu..

Tuntuu et nyt vois tarinoida ikuisuuden mut taidan lopettaa kuitenkin tähän.. 

Over and out!