It's so easy...

Eilen illalla kävi ahistaa vitusti olla yksin himassa. Se sit paheni aika vitun kauheeks kohtaukseks kun ketään ei mun seura kiinnostanut, tai ne ainoat kaks kaveria jotka mulla on (vissii on vielä eilisen kilahduksen jälkeen) ne ei päässy tulee.. Aika rankasti itkee vollotin tääl ääneen monta tuntia ja kinastelin kaverin kaa.. Sit en jaksanu enää ja suljin koneen ja koitin rauhottuu.. Hakkasin päätä ja nyrkkejä ja melkei joka ruumiinosaa seinään ja menin sit pihalle tupakalle lumihankee selällee makaamaan.. Sit käperryin sikiöasentoon sängyn alle ja järkyttävä vollotus loppu vihdoinki.. Just olin nukahtanu ja herään siihe ku ovikello soi.. kytät.. Kaveri oli sit kuvitellu et mie tapan täällä itteni ja soittanu niille.. Vitun äkäsenä selitin kytille et nou hätä, just olin nukkumaan käymässä..

Siitäkös sit vasta kilahin sille kaverille.. Just olin saanu itteni rauhotettuu ja nukkuu ja sit sen takii heräsin ehkä maailman kauheimmalla tavalla ja se vitun vollotus ahdistus vitutus tuli takas. Siinä sit taas aikani huutelin sille kaverille et kiitti vaan vitusti kun AUTOIT iha vitusti.. Sit meni hermo ku ääneen vollotus ei taas loppunu ja hakkasin ihteeni vähän lissää seinään, otin uninapin ja palasin sänkyyn kattoo Pasilaa.. Siinä se itku sit pikkuhiljaa loppu ja nukahdin..
(nellinki kaa juteltiin veispuukissa tai mie "huusin" sille siellä ja sekii kuulema itki miun takia ja lupas soittaa tänään, mut eipä oo soittanu)

Tänään heräsin vitun väsyneenä ja joka paikka kipeenä ja mustelmilla.. Tuli taas se semmonen olo et ei vittu mie en voi olla tämmönen ja miks ei miule saaha lääkitystä vittu ikinä näihi ahistuskohtauksiin.. Hokasin siinä eilisiltana nimittäin sen, et kaikki ne mun aggressiiviset olot johtu pohjimmiltaan ahdistuksesta.. Ja se psykiatri sillo perjantaina määräs mulle lääkkeet niiden aggressioiden tasottamiseen eikä ahdistuksen hoitoon niinku ois pitäny.. Noh, mun oma moka, psykiatri kysy multa haluanko ennemmin saada hoitoa aggressioihin vai ahdistukseen, ja vastasin aggressioihin koska ei ollu siinä aikaa miettiä, tai en ollu aiemmin hokassu et ne kilahtelut sai alkunsa yltyvästä ahdistuksesta.. (ja noi rivat ei auta mun ahistukseen/paniikkiin ja sen lekurille sanoin mut ei se oikei välittäny tai jotai)

Aamulla siis kun heräilin, soitin samantien sinne akuuttityöryhmään et onks se mun psykiatri enää tänään paikalla koska se määräs mulle väärät lääkkeet, tai siis et ois pitäny valita ne toiset.. Itkin jonku pari tuntia ja soittelin kaks kertaa sinne akuuttityöryhmään, se sano ettei voi tehä mitään, joten soitin sit sairaalan päivystykseen ja selitin tilanteen.. Noh, ne soitti sieltä sinne akuuttiyöryhmään ja soitti sen jälkeen mulle.. Sillä oli sama vastaus et ei voi mitää, pitää vaan ostaa ne määrätyt lääkkeet ja toivoo et ne ees vähä helpottais.. Tai sit vaihtoehtoisesti mennä sairaalalle, kysyin et mitä se auttas niin vastas että jaa-a... Mä edelleen kieltäydyin ostamasta niitä uusia lääkkeitä koska ne ei auta tätä mun oloo millään lailla ja se päivystyksen täti sanokii sit et voisin vielä soittaa sinne akuuttityöryhmään ja pyytää niitä juttelee päivystävän psykiatrin kanssa.. Soitin sit kolmannen kerran sinne ja selitin ja selitin ja siinä olikin sit jo eri hoitaja puhelimessa ku aiemmin ja se sano et ne pitää pikasen juttutuokion päivystävän lekurin kaa ja soittaa sit mulle.. Olin siis itkee vollottanu koko tän ajan ja sit ku äiti soitti ja selitin sille kaiken niin kävin taas vollottaa ääneen.. Äiti sit salaa multa soitti kans sinne akuuttityöryhmään ja käski pitää kiirettä.. Odottelin soittoo 3,5h ja sit soitin sinne ite.. Sano että mun puhelimeen ei saatu yhteyttä tai jotai, kiitos puhelin kun toimit.. No, vastaus oli siis se et se hoitaja pitää palaverin sen mun psykiatrin konsultin (vai mikä vitun tuuraaja se on, emt.) kanssa maanantaina ja et mun pitää yrittää selvitä sinne asti.. Itkin ja mietin siinä puhelimessa et miten vitussa selviin ku tää kohtaus on kestäny vuorokauden yli eikä loppua taas näy.. Sekii sit sano et voinhan mennä sairaalaan, mut en vitussa ku ei ne siellä mitää voi tehhä ja ahistuisin miljoona kertaa enemmän sinne menemisestä enkä voi eläimiä yksin jättää.. 

Mä nyt siis oottelen maanantaihin asti, vähä on pelottanu tänäänki olla yksin ku tuli jo yks ahistus itkukohtaus ku kukaan ei edelleenkää haluu tulla mun seuraks.. Itkin sit taas vaihteeks pari tuntia ja satuttamalla itteeni sain sen loppuu.. Mulla kun ei siis tällä hetkellä oo mitään lääkettä noihin ahdistus/paniikkikohtauksiin, kun psykiatri ei uusinu oxaminejäkään.. Nappasin sit pari extra rivaa et pystyin lähtee koiran kaa pihalle ja sit rauhotuinki vähä.. Kokoajan on kyl semmonen vitun yksinäinen, kukaan ei välitä, kukaan ei auta olo ja mun pitää vaan jotenkin pitää pääni kasassa.. Äitiäkin pyysin tulee tänne mut eihä sekää tuu.. Kun ois vaan joku mun seurana niin mua ei ahdistais.. Tää yksinäisyyden tunne laukasee nää jutut aina... 

Miten mä selviän ylihuomiseen? en tiedä... Mitähän ne sanoo sit maanantaina? en tiedä.. toivottavasti ei hoe sitä samaa paskaa ku tänään kaikki nuo hoitajat... Kaipa se mun psykiatrin sijainen (mikälie) älyää määrätä mulle ne Lyricat mitä se mun psykiatri suositteli tähän ahdistukseen.... 

Voisin ottaa uninapit naamaan ja selvitä tästä nukkumalla huomisen yli mut ei voi kun eläinten tarpeista pitää huolehtia säännöllisesti kuitenkin... Eikä mua kiinnosta nukkua, mä vaan haluun et joku ois mun seurana täällä...

Kissat tiiraili lokkeja

Redin kaa kateltii pitkään sotkapariskunnan sukeltelua