Joo, oon vähä pöllähtäny tossa videolla ku just kävelin sieltä psykiatrilta pois ja heti perään kävin Redin kaa lenkillä ja kävin heti tekee tota videoo...
Rakentelin joutessani parina iltana kissoille kiipeilytelinehärpäkettä noista huonekaluista mitä pistin paskaks, keskeneräinen sätös se vielä on mut tuntuu kisuille kelpaavan :)
Näin ekaa kertaa elämässäni Saimaannorpan!! :D :D Koko ikäni oon aika pitkälti asunu tässä kylässä ja nyt sellaisen näin!! JES! Se oli tossa ihan lähellä sataman rannassa jäällä pötkötelly kuulema koko päivän.. Käytii Redin kaa kattoo sitä, mut koiruus vissii luuli sitä kiveks ku ei kiinnittäny mitää huomioo :P Oli se söpö kun kieriskeli välillä niin että käpälät ja pyrstö vilahteli :) Se oli vähän lähempänä rantaa mitä kuva antaa ymmärtää, tossahan se näyttää tosiaan vaa kiveltä :D
Tiistaina ku olin riehunu pinna kireellä täällä jälleen ja olin sit yöllä sängyssä täyttelee ristikkoo, Tomi soitti ja tuli sit yöks.. (se oli ollu tuolla baarielämässä taas :D ) Pantiin, ja kun käytii nukkuu, Osmo teki jotain ihan sen luonteen vastaista.. Mä kävin juomassa niin se kömpi sillä aikaa tomin kainaloon :D Sit mä aattelin et kyl se siitä lähtee ku mä änkeen siihe omalle paikalleni kainaloon mut vitut, se nukahti siihe meisän väliin :D Tomin ja mun kädet sen ympärillä ja Osmon tassut mun olkapäällä :P Titi huomas tämmösen ihmeen tapahtuneen ja yritti tulla mukaan kimppaan! Neiti änkeyty siihe Osmon pyllyä vasten mun silitettäväks, mut Osmo sit suuttu ja lähti pois, eikä Titikää sit halunnu jäädä sänkyyn.. :D
Hovitatskaajamme Karppinen vääntää Nellille kuvaa..
Hieno tuli, vielä kun paranee ni näyttää paremmalta :)
Sit ruvettiin mun koiven kimppuun.. Eka väriteltiin pohkeen alien warrioria ja sen jälkeen reidessä komeilevaa kuningatarta..
Voin kertoo että tuo sinisen ja valkosen lisäys koski enemmän ku kuvan teko O.o yääääk, yhessä vaiheessa meinas tippa tulla linssiin :'( Mut oli se sen arvosta, värit tummenee sillee kivasti ja nätisti sit kunhan paranee, eli eivät jää tollasiks smurffin sinisiks :D :D
Tänään psykiatria odotellessa löysin Itä-Savon lukijan lyhyistä hauskan viestin, sai hymyn huulille :P
Ps. On kaikkee muutakin pientä tapahtunu, mm. se Make pyyteli multa anteeks miten se ei osannu käyttäytyy tai jotai sellasta.. Kaiken sen jälkeen et se poisti mut jopa veispuuk kavereista :D Vastailin takas et arvostan kyl anteekspyyntöö ja harmittaa miten kävi koska diggasin siitä oikeesti, varsinkin kun meillä natsas niin moni tärkee asia ja uskalsin jopa kuvitella et meistä vois tulla jotain, mut kai toi sen käyttäytyminen yms todisti sit et ei se ansaitse mua..
Säälittää vaan Maken puolesta, kun se selitti miten skitsoja suhteita sillä on ollu ja nyt kun ois ollu tarjolla sellainen vaimoke millasta se on ettiny, se pisti paskaks koko homman.. Ehkä se ei vaan uskalla myöntää ettei se uskalla rakastuu tai jotai... Emt.. Enkä oikeestaan enää välitä. Ihan mukavahan sen kans ois olla väleissä, on se niin kiva tyyppi ja voisin edelleen kuvitella itteni hänen vaimokkeenaan jos se sais oman päänsä kans kasaan kaikkine ristiriitasine ajatuksineen... Noh, elämä on :)
Ainiin, tein itelleni napalävistyksen taas, jos se tällä kertaa pysyis siinä :)
Seuraavaan postaukseen yritän muistella mitä uutta oon tehny edellisillä viikoilla, jatkan missiotani..
Loppukevennykseksi kuva kun lapset pelaa äiskän kaa castlevillee veispuukissa :D
(ja näköjään Osmo paineli jotai ihme nappeja ku ruudussa möllöttää joku tiedote)
En tunne sua, mutta olen saanut blogistasi käsityksen, että olet tosiaan melko räjähtävä persoona. Voinhan mä olla väärässäkin. Tuli vaan mieleen, että älä oo turhan ilkeä ja ankara niille ihmisille, jotka sua yrittää tukea. En voi taaskaan tietää täysin mistä puhun, mutta oon käynyt paljon samoja asioita läpi kun sä, pääni sisällä ja elämässäni. Ainakin näin jälkeenpäin, parannuttuani, oon ollut hiukkasen pahoillani siitä miten torjuin ihmiset, jotka auttoivat niin hyvin kun osasivat. En ajatellut silloin ollenkaan, että heillä on omat ongelmansa sen lisäksi että kuuntelivat mua. Loukkaannuin joka kerta kun heillä ei ollut aikaa mulle, enkä ajatellut, että kukaan heistä ei oo Pelkästään mua varten olemassa.
VastaaPoistaLuin tänään koko blogisi läpi ja ruokatunti venähti =) Enkä usko että olen väärässä kun sanon että sua rakastaa moni. Jos oot niille lempeä ja hyväksyt ettei ne voi olla joka ikinen hetki siinä, niin huomaat sen.
Pasi.
Tähän voin sanoa vain, että mä en todellakaan normaalisti ole räjähdysherkkä, päinvastoin mua saa aika paljon ärsyttää ja koetella että pinna palaa. Tiedän sen ettei ystäväni voi olla joka ikinen hetki tässä, mutta nyt, kun milla on menossa vaikein kausi ikinä kaikkien lääkitysten kokeilujen ja räjähtämisien ja itseni satuttamisen kanssa, toivoisin että he älyäisivät sen verran pitää musta huolta, että mä selviän tästä kaikesta, sillä yksin en selviä..
PoistaEilen sain taas hillittömän itku/ahdistus/paniikki/vihakohtauksen, eikä kukaan kaveri voinut auttaa.. Tuli aika lieväsri turha fiilis..