torstai 20. joulukuuta 2012

Vanhoja ajatuksia I

Miten lapsi voi hajota näin pahasti...
Kuinka pärjätä voi yön pimeydessä suru rinnassaan,
ei ketään rinnallaan
Miksi synkkä on lapsen elon tie...
Miten pahasti voikaan sielua hajoittaa pelkkä pimeys,
kun yössä yksin taivaltaa,
eikä rakkautta koskaan saa...
Ei toivosta lohtua pienintäkään...
Kuinka kauan lapsi jaksaa ryömiä,
kun mutainen maa hukuttaa...
Sielu huutaa ikuista tuskaansa...
Sielu lapsen surullisen,
lapsen yksinäisen
25.7.2006

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti