hautautuu sydämeni ikuiseen routaan
Kuin äänetön satakieli,
kuiskaa sieluni ikuisia toiveitaan
Koskaan saavuttamatta mitään,
sydämeni uhrautuu elämälle.
Koskaan enää tuntematta mitään,
hyväilen kasvoja kadonneen rakkauden
Kuuntelen sydämeni hiljaisuutta,
kirjoitan sanoja yksinäisyyden
Hengitän kylmää maailmaa,
lopulta astun askeleet unohdukseen
Ei elämä ole tätä sielua varten,
suutelen pimeyden kättä toivossa kuoleman
7.8.2006
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti